Näyttelijä Anu Sinisalo täyttää 60 vuotta 3. maaliskuuta, mutta iästä hän ei suostu tekemään itselleen rajaa. Hän sanoo olevansa ollut koko elämänsä hieman ikäsokea, eikä pidä fyysistä ikää mittarina sille, mitä ihminen saa olla, tehdä tai tuntea.
Sinisalon mukaan kuusikymppiset ovat nykyisin aivan erilaisessa asemassa kuin ennen. Hän kokee, että varsinkin naisia on totuttu määrittelemään iän kautta tavalla, joka on vuosikymmeniä rajoittanut itsemääräämisoikeutta, pukeutumista ja jopa sitä, miten naiseudesta ja seksuaalisuudesta on saanut puhua.
Sielu ei vanhene
Sinisalo palaa ajatuksissaan äidinäitiinsä, mamaan, joka sanoi yli 90-vuotiaana tuntevansa itsensä yhä 17-vuotiaaksi. Nuorempana ajatus kuulosti oudolta, myöhemmin se alkoi tuntua täysin loogiselta.
Sinisalo kiteyttää asian suoraan: sielu ei vanhene. Hänen mielestään iän ei pitäisi määrittää persoonaa eikä sitä, millaista käytöstä tai elämäntapaa ihmiseltä odotetaan. Jos joku ajattelee yhä kuusikymppisen olevan vanha, hän on Sinisalon mukaan pudonnut kelkasta.
Ura freelancena ja onnen käänteet
Sinisalo valmistui Teatterikorkeakoulusta 31 vuotta sitten ja on työskennellyt koko uransa freelancerina. Hän kertoo tehneensä valintoja perhe edellä ja kieltäytyneensä uran alussa teatterikiinnityksestä, koska työ olisi vienyt toiseen kaupunkiin eikä silloisen puolison freelancer-arki olisi sopinut kiinnityksen aikatauluihin.
Tunnetuksi hän nousi 2000-luvun lopulla televisiosarjasta Helppo elämä, jonka myötä hän sai näyttää itsestään uusia puolia. Sen jälkeen työ on hänen mukaansa teettänyt uusia töitä, ja hän on voittanut urallaan Venla-palkinnon kahdesti sekä Jussi-palkinnon parhaasta naispääosasta elokuvasta Ei kiitos.
Freelancerin elämään kuuluu silti epävarmuus. Sinisalo sanoo, että aina pelkää, jääkö juuri tekeillä oleva työ viimeiseksi. Uusia kameratöitä on tulossa myös nyt, mutta niistä hän ei voi vielä puhua tiukkojen salassapitosopimusten takia.
Äidiksi nuorena ja yksityisyyden rajat
Sinisalo tuli äidiksi 19-vuotiaana, ja se muutti elämän rytmiä pitkäksi aikaa. Hän kertoo tehneensä monenlaisia töitä ennen kuin haki teatterikouluun 25-vuotiaana. Silloin hänen poikansa oli jo kuusivuotias.
Haastattelussa hän vetää selvän rajan yksityisyyden ympärille. Pojastaan hän suostuu kertomaan vain, että hänellä on aikuinen poika ja heidän välinsä ovat hyvät. Kun henkilökohtaisuuden raja tulee vastaan, Sinisalo hiljenee. Sama näkyy myös siinä, miten hän ohittaa lapsuuden mahdollisia kipukohtia ja toteaa kertovansa traumoista vasta, jos joskus sattuisi kirjoittamaan muistelmansa.
Traumasuhteet jäivät taakse ja tilalle tuli rauha
Yksi asia Sinisalolta kuitenkin irtoaa. Hän sanoo tunnistavansa itsessään sen, että nuorempana hän ajautui traumasuhteisiin. Hän kuvaa hakeutuneensa seuraan, jossa puolin ja toisin oli isoja haavoja.
Nyt tilanne on toinen. Sinisalo kertoo löytäneensä uudenlaisen rauhan uudessa suhteessa. Se tuntuu hänestä uudelta, ja samalla hän sanoo, että elämänkokemus auttaa. Kun molemmilla on elettyä elämää takana, ajatuksia osaa sanoittaa eikä pienestä hätkähdä. Myös menettämisen ja hylkäämisen pelko on hänen mukaansa edelleen olemassa, mutta sen kanssa hän on jo paremmissa väleissä kuin aiemmin.
Sinisalo myöntää olleensa konfliktikammoinen, mutta oppineensa, ettei mikään katoa, vaikka ollaan eri mieltä. Hän kuvaa kumppaniaan keskustelevaan, kuuntelevaan ja huumorintajuiseen suuntaan ja sanoo, että heidän molemmillaan on ihanasti elämänkokemusta.
Kamera tulee lähelle ja näyttää kaiken
Sinisalo sanoo voivansa hyvin ja olevansa sinut kehossa tapahtuvien muutosten kanssa. Näyttelijän työssä ulkonäköpaineet ovat hänelle tuttuja, ja hän kuvaa kameratyötä teatteria armottomammaksi, koska kamera tulee lähelle ja näyttää kaiken.
Hänellä ei ole tarvetta moralisoida muiden valintoja, vaan hän toteaa jokaisen saavan tehdä itselleen mitä haluaa. Ammatillisesti hän kokee kuitenkin haastavaksi sen, jos pelkkä ammattitaito ei riitä, vaan näyttelijän pitäisi olla myös tietyn näköinen. Hänen mielestään kiehtovinta on elämän tuoma kokemus, joka näkyy katseessa, olemuksessa ja fysiikassa.
Keväällä Sinisalo kiertää Miitta Sorvalin ja Sanna Stellanin kanssa näytelmää Kaikki ystäväni. Juhlavuottaan hän ei aio ahtaa yhteen päivään, vaan suunnitelma on juhlia kokonainen vuosi.
Lähde: Anna