Metyleenisini on noussut viime vuosina somekohuksi ja “rajattomaksi pilleriksi” kutsutuksi terveysvillitykseksi, jota monet julkkikset ja biohakkerit ovat kokeilleet toiveena parempi terveys, terävämpi mieli ja hitaampi ikääntyminen. Samaan aikaan lääkärit ja tutkijat varoittavat, että todellisuus ei vastaa hypetettyjä lupauksia – ja kyse voi pahimmillaan olla jopa vaarallisesta trendistä.
Metyleenisini ei ole uusi keksintö. Aine kehitettiin alun perin jo 1800-luvulla tekstiilien värjäämiseen, ja myöhemmin sen todettiin auttavan muun muassa malarian hoidossa. Sitä on käytetty lääketieteessä myös harvinaisen verisairauden, methemoglobinemian, hoidossa, kun punasolut eivät kuljeta elimistöön tarpeeksi happea.
Viime vuosina metyleenisini on kuitenkin siirtynyt laboratorioista ja sairaaloista someen, biohakkeripiireihin ja julkkisten tarinoihin.
Rajaton pilleri vai rajattoman ylihypetetty aine
Metyleenisiniä on markkinoitu eräänlaisena nootrooppina, joka väitetysti kirkastaa ajattelua, parantaa muistia, tasaa mielialaa ja jopa hidastaa ikääntymistä. Jotkut innokkaimmat ovat verranneet sitä elokuvasta tuttuun “rajattomaan pilleriin”, joka tekee käyttäjästään supersuorittajan.
Tutkimusnäyttö ei kuitenkaan tue tällaisia lupauksia. Aineen tiedetään pääsevän aivoihin, koska se läpäisee aivoja suojaavan kudosesteen. Joissakin kokeellisissa tutkimuksissa on viitteitä siitä, että metyleenisini voisi vaikuttaa myönteisesti mitokondrioihin eli solujen “voimalaitoksiin”. Osa solu- ja eläinkokeista on vihjannut, että se saattaisi tietyissä olosuhteissa tukea oppimista ja muistia.
Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa vaikutus on kuitenkin ollut epäselvä ja ristiriitainen. Pieni tutkimus on havainnut lievää vaikutusta muistiin, kun taas toisessa ei havaittu merkittävää parannusta ajattelukyvyn tai kognitiivisten toimintojen osalta. Tutkijat korostavat, että nykyinen näyttö on liian heikkoa, jotta metyleenisiniä voisi rehellisesti kutsua aivoja turbottavaksi ihmelääkkeeksi.
Asiantuntijat varoittavat villityksen vaaroista
Useat asiantuntijat kehottavat suhtautumaan erittäin varovasti metyleenisinistä esitettyihin terveysväitteisiin, erityisesti silloin, kun niitä esittävät somevaikuttajat, biohakkerit tai yksittäiset julkkikset omien kokemustensa perusteella.
Anekdootit eivät ole tutkimusta, ja yksittäinen “minulla toimi” -tarina voi johtaa harhaan tuhansia ihmisiä. Asiantuntijat muistuttavat, että aivot eivät ole mikään laite, jota voisi “optimoida” kuin puhelimen asetuksia – ja että ilman kunnollisia, laajoja kliinisiä tutkimuksia lupaukset muistista, mielialasta tai syövän hoidosta ovat parhaimmillaankin arvailua.
Myös lääketieteellisessä tutkimuksessa metyleenisinin rajat ovat tulleet vastaan. Esimerkiksi Alzheimerin taudin hoidossa tehdyissä ihmisillä tehdyissä kokeissa aine ei ole tuonut odotettuja tuloksia, vaikka laboratorio-olosuhteissa (soluviljelmissä) osa löydöksistä on näyttänyt lupaavilta. Tämän ja muun nykyisen näytön perusteella asiantuntijat korostavat, ettei metyleenisinillä ole todistettua ikääntymistä merkittävästi hidastavaa vaikutusta ihmisillä.
Mahdollisia haittoja ja vakavia riskejä
Metyleenisini ei ole vaaraton “vitamiinilisä”, jonka kokeileminen olisi riskitöntä. Liian suuri annos voi laukaista serotoniinioireyhtymän, joka on potentiaalisesti hengenvaarallinen, erityisesti henkilöillä, jotka käyttävät SSRI-lääkkeitä tai muita mielialalääkkeitä.
Yliannostus voi lisäksi aiheuttaa methemoglobinemiaa – paradoksaalisen tilan, jonka hoitoon ainetta joissain tapauksissa käytetään, mutta jonka se väärinkäytettynä voi myös laukaista.
Mahdollisia sivuvaikutuksia ovat myös raajojen kipu, pahoinvointi, runsas hikoilu sekä ihon ja kielen värimuutokset. Joillakin käyttäjillä virtsa muuttuu sinertäväksi tai siniseksi, mikä voi näyttää harmittomalta kuriositeetilta, mutta kertoo samalla, että aine kiertää elimistössä tavalla, jota ei välttämättä täysin ymmärretä tai hallita.
Tämän vuoksi asiantuntijat painottavat, että metyleenisinillä on edelleen selkeä rooli tietyissä tarkasti määritellyissä lääketieteellisissä tilanteissa – mutta “rajattomana pillerinä” sitä myydään tällä hetkellä enemmän mielikuvilla kuin tutkimusnäytöllä. Jos jokin aine tuntuu somehypetyksessä liian hyvältä ollakseen totta, se on yleensä juuri sitä.
Lähde: LADbible