Masennuspotilaiden psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen liittyviä riskitekijöitä voidaan vähentää ja lieventää liikunnalla. Tuoreesta väitöstutkimuksesta käy ilmi, että fyysisesti aktiivisilla masennuspotilailla oli vähemmän sydänsairauksia, lihavuutta sekä lievempiä ja vähemmän masennusoireita. He myös pärjäsivät paremmin kotiaskareissaan kuin vähän liikkuvat.
TtM Ilkka Raatikainen tutki väitöskirjassaan liikunta-aktiivisuuden yhteyttä masentuneiden henkilöiden psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen, terveydenhuollon käyttöön sekä kotona selviytymiseen. Liikunnan positiiviset vaikutukset terveydelle ja myös masennuksen hoidossa ja ehkäisyssä on laajasti tunnettu.
– Liikunnan on todettu vähentävän myös terveyspalvelujen käyttöä, mutta toistaiseksi on ollut vähän tutkittua tietoa siitä, miten liikunta-aktiivisuus vaikuttaa masennuspotilaiden kotona selviytymiseen, Raatikainen kertoo.
Väitöskirjatutkimuksen tulokset osoittivat, että liikunta-aktiivisuudella voidaan vähentää ja lieventää masennuspotilaiden psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen liittyviä riskitekijöitä. Fyysisesti aktiivisilla masennuspotilailla oli vähemmän sydänsairauksia, lihavuutta sekä lievempiä ja vähemmän masennusoireita. He myös pärjäsivät kotiaskareissaan paremmin kuin vähän liikkuvat.
– Fyysisesti aktiiviset masennusoireista kärsivät potilaat raportoivat sairauden ja oireiden aiheuttaman haitan olevan vähäisempää riippumatta siitä, oliko heillä diagnosoitu masennus vai ei. Tämä tulos on uusi ja merkittävä, Raatikainen lisää.
Liikunta-aktiivisuudella ei sen sijaan ollut vaikutusta terveyspalvelujen käyttöön eikä psyykkisten liitännäissairauksien määrään masentuneilla.
– Tulosten perusteella liikunnan merkitys masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tulee tiedostaa ja ennen kaikkea liikuntaa tulee suositella aikaisempaa enemmän ja vahvemmin yhdessä ja lisänä muiden masennuksessa käytettävien hoitomuotojen kanssa, Raatikainen summaa.
Masennus on suurin toimintakyvyttömyyttä aiheuttava sairaus maailmassa
Masennuksen aiheuttamat kustannukset yhteiskunnalle ovat miljardiluokkaa vuosittain. Vain osa sairastuneista hakee ja saa asianmukaista apua. Masennus voi rajoittaa huomattavasti yksilön työkykyä ja toimintakykyä sekä heikentää elämänlaatua. Pahimmillaan masennus voi johtaa kuolemaan. Masennus on myös riskitekijä monille sairauksille, kuten sydän- ja verisuonitaudeille, diabetekselle, liikalihavuudelle ja dementialle.
Masennus on yhteydessä myös terveyspalvelujen käyttöön: toisaalta se voi lisätä terveyspalvelujen käyttöä ja toisaalta esimerkiksi vakavasta masennuksesta kärsivät voivat laiminlyödä terveyspalvelukäyntinsä, mikä voi johtaa sairaalahoitoon.
Tutkimuksessa hyödynnettiin Masennus ja metabolinen oireyhtymä Suomessa -tutkimuksen ja tämän seurantatutkimuksen aineistoa. Tutkimusjoukko koostui keskisuomalaisista yli 35-vuotiaista aikuisista, joilla oli masennusoireita. Lähtötilanteessa tutkimukseen osallistui 760 henkilöä, joista 447 osallistujaa sai masennusdiagnoosin. Heistä 256 osallistui seurantatutkimukseen viiden vuoden kuluttua.
Tutkiltavilta kerättiin tietoja heidän sosioekonomisesta taustastaan, terveyskäyttäytymisestään, sairauksistaan, lääkityksestään, masennusoireistaan sekä liikunta-aktiivisuudestaan vakiomuotoisella itsetäytettävällä kyselylomakkeilla sekä alkuvaiheessa että viiden vuoden kuluttua seurantatutkimuksessa. Alkuvaiheessa tutkittavat osallistuivat myös terveystarkastukseen. Tiedot tutkittavien terveyspalvelujen käytöstä kerättiin kunkin osallistujan potilastiedoista viiden vuoden ajalta.
Lähde: Jyväskylän yliopisto