Voittohetkellä moni ajattelee ensimmäisenä palkintosummaa ja finaalin jännitystä, mutta Akiolan kohdalla todellisuus tuli vastaan vasta sen jälkeen, kun kisapaikka jäi taakse. Palkintoraha on konkreettinen, mutta saarelta mukaan tarttuu myös jotain muuta: väsymystä, nälkää, adrenaliinia ja se outo tyhjyys, kun koko arki ei enää pyöri selviytymisen ympärillä.
Saarelle jäivät vaatteet – ja osa entisestä olosta
Akiola kertoo jättäneensä vaatteensa saarelle. Ele kuulostaa pieneltä, mutta monelle selviytyjälle se on symboli: kaikki ylimääräinen riisutaan pois, ja jäljelle jää vain se, mikä oikeasti kantaa. Kun kotiin palaa, moni huomaa muuttuneensa, vaikka muutos ei näy heti ulospäin.
Ensimmäinen kohtaaminen peilin kanssa oli hullu
Arki tekee joskus nopeimmin näkyväksi sen, mitä keho ja mieli ovat käyneet läpi. Akiola kuvailee, että ensimmäinen kohtaaminen peilin kanssa oli suoraan sanottuna hullu. Se on hetki, jossa saaren viikot tiivistyvät yhteen katseeseen: kasvoihin, silmiin ja siihen, miltä oma olemus näyttää, kun se on elänyt äärirajoilla.
McDonald’s, ensimmäinen bisse ja se tärkein – perhe
Kun pitkän rutistuksen jälkeen saa vihdoin valita itse, moni tekee juuri sen mitä on koko ajan mielessään pyöritellyt. Akiola suuntasi syömään McDonald’siin, nautti ensimmäisestä bissestä ja näki perheensä pitkästä aikaa. Siinä paluussa on jotain samaan aikaan arkista ja pysäyttävää: yhtäkkiä kaikki on taas saatavilla, mutta mikään ei tunnu ihan tavalliselta.
Lopulta Selviytyjät-voitto ei ole vain yksi pokaali tai shekki. Se on tarina siitä, mitä ihmisestä jää jäljelle, kun kaikki tuttu otetaan pois – ja miltä tuntuu rakentaa itsensä takaisin, yksi peilihetki ja yksi ensimmäinen ateria kerrallaan
Lähde: MTV Uutiset