Moni on joskus pohtinut, ymmärtääkö ihminen elämänsä viime hetkillä, mitä on tapahtumassa. Vastaus ei ole täysin yksinkertainen, sillä tietoisuus voi säilyä osittain pitkällekin, mutta se vaihtelee paljon tilanteen, sairauden ja voinnin mukaan.
Saattohoidon ja palliatiivisen hoidon asiantuntijalähteiden mukaan kuoleman lähestyessä ihmisellä nähdään usein muutoksia tietoisuudessa, vireystilassa ja reagoinnissa. Osa ihmisistä pystyy keskustelemaan vielä melko selkeästi aivan viimeisiin päiviin asti, kun taas toisilla tajunta heikkenee aiemmin sairauden, uupumuksen, sekavuuden tai lääkityksen vuoksi.
Kaikki eivät koe loppuvaihetta samalla tavalla
Tutkimuskirjallisuuden perusteella osalla kuolemaa lähestyvistä ihmisistä on niin sanottua ennuste- tai tilannetietoisuutta, eli he ymmärtävät olevansa vakavasti sairaita ja lähellä kuolemaa. Tämä tietoisuus voi myös muuttua viimeisten kuukausien aikana, eikä se ole kaikilla samanlainen tai jatkuva.
Toisaalta aivan elämän loppuvaiheessa vireystila usein laskee. Varhaisia merkkejä voivat olla esimerkiksi heikentynyt tietoisuuden taso, hyvin vähäinen syöminen ja juominen sekä nielemisvaikeudet. Siksi ihminen ei välttämättä enää pysty ilmaisemaan ymmärtävänsä tilannettaan, vaikka jonkinlaista tietoisuutta voisi edelleen olla.
Kuuleminen voi säilyä pitkään
Saattohoidon ohjeissa korostetaan usein, että läheisten kannattaa puhua kuolevan vierellä rauhallisesti ja olettaa, että tämä voi yhä kuulla. Hospice Foundation of America toteaa, että kuulo on yksi viimeisistä aisteista, joka hiipuu ennen kuolemaa.
Tämän vuoksi monille läheisille annetaan neuvo puhua lempeästi, koskettaa hellästi ja pitää ympäristö rauhallisena, vaikka ihminen ei enää vastaisi puheeseen. Se ei todista varmasti, mitä ihminen täysin ymmärtää, mutta käytännön hoitotyössä oletetaan usein, että jonkinlainen vastaanottokyky voi säilyä yllättävän pitkään.
Sekavuus ja näyt voivat hämmentää
Kuoleman lähestyessä joillekin potilaille voi tulla sekavuutta eli deliriumia, joka vaikuttaa tarkkaavaisuuteen, tietoisuuteen ja orientaatioon. Tällöin ihminen ei aina hahmota ympäristöään normaalisti.
Saattohoidossa kuvataan myös tilanteita, joissa potilas kertoo näkevänsä kuolleita läheisiä tai puhuvansa heille. Tällaisia kokemuksia on raportoitu usein, mutta niille ei ole yhtä yksiselitteistä selitystä. Osalle ne ovat rauhoittavia, eivätkä välttämättä tunnu pelottavilta.
Yksiselitteistä vastausta ei ole
Siksi kysymykseen tajuaako ihminen kuolevansa ei ole yhtä kaikille sopivaa vastausta. Moni näyttää jollain tasolla ymmärtävän tilanteensa ennen aivan viimeisiä hetkiä, mutta loppuvaiheessa tietoisuus voi vaihdella suuresti. Joillakin ymmärrys säilyy pitkälle, toisilla sairaus tai sekavuus hämärtää sitä.
Läheisten kannalta käytännöllisin ajatus on usein tämä: vaikka ihminen ei enää vastaisi tai näyttäisi täysin hereillä olevalta, hänen kanssaan kannattaa edelleen puhua rauhallisesti ja kohdella häntä läsnä olevana.