Ahven puree nyt hanakasti – uudesta vieheestä tuli jättihitti


Syksy on monelle heittokalastajalle vuoden odotetuinta aikaa, eikä vähiten siksi, että tuolloin on lupa odottaa hyvällä varmuudella ahvenia siiman päähän. Vesien viileneminen ja ahventen kovaa vauhtia kasvavat sukutuotteet saavat parveutuvat raitapaidat tankkaamaan ravintoa erityisen hyvällä ruokahalulla.

Alkusyksystä nälkäisiä ahvenia tavoittaa niin matalasta kuin syvästäkin ja niitä voi tavoitella monin erilaisin viehein. Kenties puhutuinta hottia ahvenen heittokalastuksessa tänä vuonna ovat olleet ns. Blade-bait -vieheet, jotka ovat osoittautuneet varsin tehokkaiksi.

Blade bait -viehe. Kuva: HappyAngler.fi

Syys-lokakuussa vesien kylmenemisen edetessä alkavat paremmat saaliit enenevässä määrin tulla hieman syvempää ja suuri osa kalanaisista ja -miehistä siirtyy kalastamaan jigivälinein. Välillä ahven nappaa hanakimmin hitaasti leijaavaan jigiin, jolloin käytettävän jigipään tulee olla melko kevyt. Toisinaan taas raskaampi pää ja suoranainen pohjan raahaaminen tai nopea nypyttely ovat avain menestykseen.
Syksylläkin tulee ajoittain varovaisen syönnin päiviä, jolloin ahvenet lähinnä näykkivät jigipyrstöä. Tällöin painoton jigi on hyvin usein muuttanut varovaiset tärpit hyväksi saaliiksi. Painoa tässäkin toki tarvitaan, että pyytö saadaan pohjaan kalojen luo, mutta paino laitetaan jigin sijasta virvelin viehelukkoon tai liukupainona pääsiimaan ja painottomaan koukkuun pujotettu jigi puolestaan tulee painon takana, noin puolimetrisen siimatapsin päässä.

Ahven on tunnetusti hyvä ja haluttu ruokakala, ja onnistunut syysreissu voi tarjota mojovaakin saalista, mutta vastuullinen kalastaja muistaa pysyä kohtuudessa, eikä kalasta yli oman talouden tarpeen. Ahvenet kestävät oikeaoppisen vapauttamisen varsin hyvin, kunhan niitä ei kalasteta yli kahdeksan metrin syvyydestä.
Poikkeuksellisen suuret yksilöt voi siis hyvin laskea takaisin geenejään jatkamaan. Merellä kalastaessa kannattaa lisäksi tiedostaa, että pienet ahvenet ovat nuoria, eivätkä suinkaan liian kovan ravintokilpailun vuoksi kitukasvuisiksi jääneitä – ne kannattaa siis aina vapauttaa kasvamaan.

Lähde: Suomen Vapaa-ajankalastajat

SUOSITUIMMAT