Diskokuningatar Eini kertoo, että hänen elämänsä käännekohta osui 40 ikävuoden tienoille. Pitkään muita miellyttänyt artisti kuuli tuolloin ensimmäistä kertaa itsessään vahvan äänen, joka pakotti pysähtymään oman elämän äärelle.
Eini sanoo jännittävänsä keikkoja yhä, vaikka takana on jo lähes 50 vuotta esiintymistä. Takahuoneessa mieleen nousee edelleen sama ajatus: tuleekohan paikalle yleisöä. Juuri yleisölle hän kokee tekevänsä tätä työtä.
Pitkä ura ei kuitenkaan ole rakentunut pelkästään menestyksen ja valojen varaan. Eini kertoo kantaneensa pitkään niin sanottua kiltin tytön syndroomaa. Hän oli tottunut siihen, että hänen kuului olla kuuliainen, vaatimaton ja tyytyä siihen, mitä tarjottiin.
Hän sanoo, ettei aiemmin osannut nostaa ääntään tai vaatia itselleen kuuluvia asioita. Vasta 40-vuotiaana hän alkoi todella pohtia, mitä itse haluaa elämältään ja tarvitseeko hänen miellyttää kaikkia.
Tuolloin hänen sisältään nousi vastaus, joka muutti suunnan. Hän kuvaa, että oikea, vahva, tunteva ja rohkea elämä alkoi siitä hetkestä.
Diskosta tanssimusiikkiin ja takaisin
Einin uralla yksi suuri käänne nähtiin jo 1980-luvulla. Hän oli aloittanut keikkailun hyvin nuorena, ja Yes sir, alkaa polttaa teki hänestä nopeasti tunnetun diskolaulajan. 1980-luvun puolivälissä musiikkimaku kuitenkin muuttui, ja tangokuninkaalliset veivät tilaa diskomusiikilta.
Eini päätti tarttua ajan henkeen ja siirtyä tanssimusiikin pariin. Ratkaisu ei ollut hänen omien toiveidensa mukainen, mutta hän teki sen vakavasti ja päättäväisesti. Hän opiskeli iskelmää kuuntelemalla laajasti genren artisteja ja lauloi vuosia valssia, humppaa ja perusiskelmää.
Jälkikäteen hän on ajatellut, että juuri tuo vaihe oli hänelle tarpeellinen. Se kehitti häntä laulajana ja kirkasti lopulta sen, mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Vuonna 2002 hän jätti tanssimusiikin taakseen ja palasi omien hittiensä ja diskon pariin. Hän kertoo, että kesti kymmenen vuotta saada ihmiset ymmärtämään uudelleen, kuka hän oikeasti on.
Suru purkautui vasta vuosien jälkeen
Einin elämään mahtuu myös syvä henkilökohtainen menetys, joka jätti jälkensä pitkäksi aikaa. Vuonna 1999 hän sai puolisonsa Lars Pajumäen kanssa kauan toivotun toisen lapsen. Samana päivänä, vain 12 tuntia myöhemmin, hänen äitinsä kuoli.
Tilanne sekoitti tunteet täysin. Eini kertoo, ettei tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt tuntea. Ilo vauvasta ja suru äidin kuolemasta törmäsivät samaan hetkeen. Hän kuvaa olleensa pitkään aivan tunnoton, suorittaneensa vain elämää ja jatkaneensa eteenpäin.
Vasta kuusi vuotta myöhemmin isän kuolema avasi myös äidin menetykseen liittyneen surun. Isän hautajaisissa purkautui kaikki se, mikä oli jäänyt aiemmin sisään.
Lopullinen vapautuminen tapahtui hänen mukaansa vasta Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa vuonna 2019. Kun hän kertoi ohjelmassa kokemuksestaan ja tanssi suorassa lähetyksessä, jokin syvä suru lähti liikkeelle. Hän kuvaa vapisseensa koko tanssin ajan ja tunteneensa, kuinka 20 vuotta rinnassa ollut suru tanssittiin ulos.
Sen jälkeen hän on pystynyt puhumaan kokemuksestaan ilman, että murtuu.
Viihdeala on edelleen miesten maailma
Eini kertoo kohdanneensa uransa alkuvuosina tytöttelyä ja vähättelyä. Myöhemmin hänen ympärilleen löytyi tekijätiimi, jonka kanssa syntyivät albumit Pimeän jälkeen ja Mun vuosi. Ne toivat hänelle myös Emma-ehdokkuuksia.
Hän kokee merkittäväksi sen, että nykyään häneltä kysytään, millaista musiikkia hän itse haluaa tehdä. Aiemmin kappaleita vain annettiin laulettaviksi, mutta nyt artistin oma ääni kuuluu myös päätöksenteossa.
Silti Eini näkee viihdealan yhä pitkälti miesten maailmana. Hänen mukaansa naisten asema on parantunut paljon 1970- ja 1980-luvuista, mutta tasa-arvo ei ole vielä valmis. Hän kokee, että naisten täytyy edelleen perustella osaamistaan tai pienentää itseään.
Siksi hän sanoo, ettei enää suostu ovimatoksi. Hänelle on nykyään selvää, etteivät lähellä olevat ihmiset saa vähätellä hänen osaamistaan tai tekemistään.
Väsymys opetti lepäämään
Vaikka Eini tunnetaan energisenä esiintyjänä, myös hän on joutunut pysähtymään jaksamisensa äärelle. Hän kertoo, ettei ole koskaan varsinaisesti palanut loppuun, mutta väsymys muistutti kerran olemassaolostaan voimakkaasti.
Vain elämää -ohjelman kuvausten jälkeen hän suuntasi suoraan kesän keikoille. Lopulta vastaan tuli hetki, jolloin hän huomasi olevansa todella väsynyt. Seinäjoella kävellessään hän tunsi, kuinka koko maailma pyöri päässä, ja joutui ensimmäistä kertaa pohtimaan, uskaltaako myöntää uupumuksen itselleen ja muille.
Ratkaisuksi hän päätti puolisonsa kanssa perua muutaman keikan ja pitää kokonaisen kuukauden loman. Hän kertoo kulkeneensa viikkoja yöpaidassa, nukkuneensa paljon ja antaneensa itselleen luvan palautua.
Kokemus opetti hänet suhtautumaan lepoon vakavasti. Sen jälkeen hän on pitänyt säännöllisesti lomaa tammikuussa, toukokuussa ja lokakuussa. Hän kuvaa päätöstä yhdeksi parhaista, joita on tehnyt.
Uusi haaste vielä 65-vuotiaana
Nyt 65-vuotiaana Eini kertoo elämän olevan yhä täynnä oppimista, kasvua ja intoa. Hän valmistelee uutta musiikkia, hioo esiintymistään ja katsoo kohti uransa juhlavuotta, joka huipentuu vuoden 2027 loppuun, kun Yes sir, alkaa polttaa täyttää 50 vuotta.
Samalla hän on tarttunut aivan uudenlaiseen haasteeseen myös yksityiselämässään. Eini ja Lars Pajumäki rakennuttavat parhaillaan kivitaloa Espooseen. Hanke sai alkunsa, kun Eini voitti tontin kaupungin arvonnassa. Pari myi edellisen kotinsa nopeasti ja muutti vuokralle seuraamaan uuden talon valmistumista läheltä.
Eini on kertonut taloprojektista myös sosiaalisessa mediassa Villa Pajula -tilillä. Hän sanoo iloitsevansa siitä, että saa yhdessä puolisonsa kanssa päättää kaikesta kaakeleista lähtien.
Hän myöntää, ettei olisi vielä pari vuotta sitten uskonut rakentavansa kivitaloa tässä iässä.
Vahvuus ei tarkoita nöyristelyä
Eini puhuu nykyään paljon rohkeudesta, omana itsenään olemisesta ja siitä, ettei kaikkia voi miellyttää. Hän korostaa, että elämän edessä pitää olla nöyrä, mutta nöyristellä ei saa.
Hän sanoo, ettei ole koskaan ollut luovuttamassa, vaikka matkan varrella on tullut vastaan vaikeita hetkiä ja seiniä. Juuri sitkeys ja usko omaan tekemiseen ovat kantaneet pitkälle.
Suurin viesti, jonka hän haluaa nyt välittää muille, on yksinkertainen. Jokainen saa olla oma itsensä.
Lähde: Seura