Käydessäni eilen somen viestilaatikoitani läpi, en voinut kuin hämmästellä viestejä, joissa viesti toisensa jälkeen yritetään tehdä naiseen vaikutus rahalla.
Kun ventovieras mies lähestyy naista, on mielestäni äärimmäisen surullista, jos hänen täytyy markkinoida itseään persoonansa sijaan materialla mitä hän omistaa. Kertoo mielestäni ihmisen epävarmuudesta ja vääristä arvoista todella paljon ja ainakin omalla kohdallani tämä on todellinen turn off.
Miksi lähteä kalastamaan ihmissuhdetta, joka perustuu pinnallisuudelle ja materialismille?
Itse ainakin haluan ihmissuhteiltani paljon enemmän. Sielujen yhteyttä, aitoa läsnäoloa, keskusteluja oikeista asioista, tunteita, aitoutta, intohimoa. Mitään edellä mainituista ei materialla hankita.
Miksi materia merkitsee tänä päivänä ihmisille niin paljon? Eletään aikakautta kun ihmiset pakenevat omaa huonoa oloaan ostoskeskuksiin, shoppailuun ja kaikkeen epäaitoon ja pinnalliseen.
Koetaan olevan ihmisinä parempia jos ympärillä on paljon materiaa ja yritetään jatkuvasti tehdä vaikutus kanssaihmisiin uusilla hankinnoilla. Mikään ei riitä, kun halutaan koko ajan ja kaikkea enemmän ja lisää.
Jos kuulostaa tutulta, pysähdy miettimään mitä tunnelukkoja sisältäsi löytyy. Mitä yrität tukahduttaa sisältäsi jatkuvalla materialla? Miksi haluat jonkun kiinnostuvan sinusta omistamiesi asioiden vuoksi sen sijaan, että tekisit vaikutuksen omalla persoonallasi.
Olen itsekin joskus nuorena sortunut lohtushoppailuun ja elänyt nuoruudessani aikoja, kun olen itsekin koittanut tehdä vaikutuksen kanssaihmisiin merkkivaatteilla, kuten Louis Vuittoneilla.
Elämä on jatkuvaa itsensä kehittämistä ja luojan kiitos olen tullut omaa matkaani jo niin pitkälle, että osaan kohdata ja käsitellä omat tunnelukkoni. Enää ei tarvitse paeta niitä tai omaa keskeneräisyyttä eikä miellyttää ketään. On myös vapauttavaa nähdä kaikki kanssaihmiset samanarvoisina.
Voisipa jokainen ihminen nähdä epävarmuuksiensa sijaan oman arvokkuutensa ja ainutkertaisuutensa tässä pinnallisessa kertakäyttömaailmassa.
Lähde: Henna Peltosen blogi
Kuvat: Petri Naukkarinen Photography