Iskelmälegenda Tapani Kansan poika Johannes Kuorikoski, 50, avaa nyt ensimmäistä kertaa lapsuuttaan tunnetussa taiteilijaperheessä – sekä suhdettaan isään, joka kuoli maaliskuussa 2025 sappirakkoleikkauksen komplikaatioihin.
Kotkassa asuva Kuorikoski kertoo eläneensä onnellisen, mutta poikkeuksellisen lapsuuden.
– Lapsuusvuodet olivat erittäin mukavia. Vietimme kesiä mökillä Anttolassa ja saimme uida Suomen kauneimmissa vesissä. Nukuin usein uuninpankolla, Johannes muistelee lämpimästi.
Läheinen, mutta kiireinen isä
Tapani Kansa oli usein keikkamatkoilla ympäri Suomea, mutta hänen poikansa kertoo, että isä piti aina huolta perheestään.
– Tapsa oli paljon mukana arjessa. Aina kun hän palasi keikalta, jääkaapista löytyi maksamakkaraa – se oli hänen tapansa näyttää välittämistä, Johannes kertoo hymyillen.
Äiti, näyttelijä Tuulikki Kuorikoski, vahvistaa poikansa sanat.
– Tapani oli aidosti kiinnostunut lapsestaan, vaikka eli kiireistä elämää.
Marjametsän maratonit
Johannes naurahtaa muistolle, joka tiivistää hyvin isän luonteen.
– Tapanilla oli käsittämätön tapa, jota vähän vihasin. Hän lähti iltaisin poimimaan puolukoita tai mustikoita, mutta sitten hän alkoi korjata koko Anttolan metsää. Sieltä ei päässyt pois moneen tuntiin!
Isähahmoja kaksi
Tapani Kansan ja Tuulikki Kuorikosken avioliitto päättyi 1970-luvun lopulla, mutta Johannes kertoo, että yhteys isään säilyi vahvana.
– Meillä oli erittäin hyvä isä–poika-suhde.
Myöhemmin perheeseen tuli myös toinen tärkeä hahmo: näyttelijä Aake Kalliala, joka seurusteli Tuulikki Kuorikosken kanssa 1980-luvulla.
– Aake opetti minulle matematiikkaa ja kertotaulun. Hän sanoi, että en saa poistua huoneesta ennen kuin osaan sen. Kyllä meni oppi kaaliin! Hän vei minut myös iltaisin luistelemaan, Johannes kertoo.
Kalliala vahvisti Ilta-Sanomille olleensa Johannesta lähellä, mutta ei halunnut kommentoida asiaa enempää.
Hyvästit isälle
Tapani Kansa kuoli äkillisesti keväällä 2025. Johannes sai kuulla suru-uutisen yllättäen.
– Minulle ei kerrottu heti mitään. Uutinen tuli puskista. Sitten kun sain tietää, suru oli valtava.
Poika kertoo olleensa isänsä tukena tämän viimeisinä vuosina, muun muassa sydänleikkauksen jälkeen.
– Autoin häntä lääkkeiden kanssa ja pidin huolta arjen asioista. Meillä oli todella hyvät ja lämpimät välit loppuun asti.
Muisto elää taiteessa
Suruaan Johannes käsittelee taiteen kautta. Hän on koulutukseltaan äänisuunnittelija ja työskentelee ääniteknikkona, mutta tekee myös maalauksia.
Isänsä kuoleman jälkeen hän maalasi sänkynsä ylle teoksen, jonka nimesi Hyvyydenkehdoksi.
– Väritin valkoisen tiiliseinän isän muistolle. Siinä on surua, mutta myös kiitollisuutta. Tapani oli ennen kaikkea hyvä ihminen.