Mitä sinulle kuuluu? Milloin viimeksi sait kuulla tuon kysymyksen? Entä milloin itse olet näin kysynyt? Ja jos olet kysynyt, jaksoitko kuunnella vastauksen kokonaan, kiirehtimättä kertomaan omia kuulumisiasi. Osasitko kuunnella tietoisesti?
Ihmisen merkitys ei ole siinä, mitä hän saavuttaa, vaan pikemmin siinä, mitä hän kaipaa, kirjoitti Kahil Gibran. Ja mitä me todella kaipaamme, etenkin sitten kun olemme saavuttaneet sen, johon pyrimme?
Rakastetulla edesmenneellä Tommy Tabermanilla olisi vastaus tähän valmiina. Ihmisellä on ikävä toisen luo.
Koronapandemian myötä alkaneen etätyön ja eristäytymisen aikana inhimillinen ja empaattinen kohtaaminen, vaikka sekin tapahtuisi etänä, tuo harmaaseen päivään pilkahduksen auringonpaistetta.
Näinä kummallisina aikoina pääsy toisen luo ei ole ollut helppoa. On ollut pakko turvautua enemmän teknisiin laitteisiin, jotta voisimme olla tekemisissä etenkin iäkkäämpien läheistemme kanssa.
Saatamme viettää päiväkausia yksin, jolloin lähimpänä kaverinamme on vain läppäri. Kosketusta kone ei korvaa, mutta sen kautta pääsee kuitenkin lähelle, ja kirjoittamaan vaikka sähköpostitse kysymyksen, mitä sinulle oikeasti tänään kuuluu?
Kysyjä on velvollinen lukemaan ajatuksella saamansa vastauksen, pysähtymään sen äärelle ja olemaan empaattinen, varsinkin jos saa lukea siitä, että tänään on todella huono päivä, eikä mikään tunnu onnistuvan.
Ihminen voi olla läsnä, vaikka ei olisikaan vierellä. Kun vastaa toisen hätään tsemppaavilla viesteillä ja näyttää, että välittää ihan oikeasti, voi se pelastaa toisen päivän.
Kuuntelemisen taito
WhatsApp-viesteillä kuulumiset kulkevat nopeasti, mutta soittamalla kuulee enemmän. Jo äänensävy kertoo usein, millainen päivä toisella on tänään.
Kokonaisvaltainen kuunteleminen onnistuu parhaiten tietenkin silloin, kun meillä on tilaisuus kohdata kasvokkain. Silloin voimme myös elein ja ilmein osoittaa, että toinen ihminen kaikkine ajatuksineen ja tunteineen on tärkeä.
Kuulluksi tuleminen on tärkeää meille jokaiselle, ja juuri sellaisina kuin olemme. Kun puhun omista tunteistani ja kuuntelen, mitä toinen puolestaan puhuu omistaan, opimme molemmat. Opimme ymmärtämään, että tunteet saavat tulla, olla hetken ja mennä sitten menojaan. Negatiivisista tunteista kertominen keventää oloa, ja myönteisistä tunteista puhuminen tuo valoa myös toisen päivään. Kun saamme kuulla mahdollisia suru-uutisia, ei meillä ole aina sanoja, joilla lohduttaa. Silloin auttaa pelkkä lähellä oleminen.
Mitä on tietoinen kuunteleminen?
Lähes 50 prosenttia ajastamme on huomiomme muualla kuin siinä, mitä olemme juuri tekemässä, todetaan Harvardin yliopiston tekemässä tutkimuksessa. Tämä pätee myös kuuntelemiseen. Oma mieli saattaa askarrella toisen puhuessa ihan muissa asioissa, eikä siinä, mistä toinen puhuu.
Omaan hengitykseen hetkeksi keskittyminen auttaa olemaan tietoisesti läsnä ja kuuntelemaan, mitä puhuja oikeasti kertoo.
Tietoisen kuuntelemisen tulisi olla perustaito, jonka harjoittaminen pitäisi aloittaa jo varhaiskasvatuksessa. Tietoinen kuuntelu voi olla haastavaa, koska sisäisten impulssien lisäksi meitä ympäröivät monet erilaiset ärsykkeet.
Taitoa voi harjoittaa myös sillä, että toistaa puhujalle takaisin sen, mitä luulee hänen tarkoittaneen.
Tietoisessa kuuntelemisessa on tärkeää myös katse, joka kertoo, että välität ja olet kiinnostunut.
Kun toinen puhuu, kuuntele lauseet rauhassa loppuun. Älä ala muodostaa omaa puheenvuoroasi. Sen ehdit muodostamaan, kunhan olet ensin rauhassa kuunnellut, mitä toinen kertoo.
”Puolet siitä mitä sanon,
on merkityksetöntä,
mutta sanon sen,
jotta toinen puoli voisi
saavuttaa sinut.”
Kahil Gibran
Lähteet: Mieletön fiilis – Hyvän mielen käsikirja (Tammi), Oivamieli.fi
Kuva: Pixabay