Saattohoidossa olevien potilaiden parantumaton sairaus on edennyt pitkälle. Kivunlievityksen lisäksi myös hienotunteisuuden ja läsnäolon tarve korostuu saattohoidossa.
Vaikka aktiivista hoitoa ei enää olisi tarjolla, on parantumattomasti sairastakin ihmistä mahdollista hoitaa niin, että hänen loppuaikansa on laadukasta. Keskeisessä asemassa on potilaan kivunlievitykseen liittyvä hoito.
– Tärkein huomioon otettava asia saattohoidossa olevan potilaan kohdalla on kivun ja psyykeen hoito siten, että hän tuntee olonsa turvalliseksi ja voi viettää viimeisen ajan sellaisessa ympäristössä missä haluaa. On tärkeää, ettei kipu tai pelko vie pohjaa ajalta, jona potilas pystyy yhä tapaamaan omaisia ja läheisiä. Ihmissuhteet ovat lopussakin kaikkien tärkeimpiä. Sama pätee myös toiseen suuntaan: lääkärin tehtävään kuuluu yhtä lailla potilaan omaisten huomioiminen, kertoo Docrates Syöpäsairaalan johtava ylilääkäri Juha Kononen.
Saattohoitopotilaan elämänlaatua voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota elämän perusasioihin, niin fyysisiin kuin psyykkisiinkin. Kivunlievityksen ohessa pidetään huoli, että potilaan vatsa toimii ja että hän saa nukutuksi ja voi syödä. Henkistä hyvinvointia parantaa jo se, että joku on läsnä ja kuuntelee potilaan kertoessa peloistaan. Saattohoidossa varmistetaan myös, että potilas voi olla läheistensä kanssa, sillä tässä vaiheessa elämänpiiri kaventuu hyvin pieneksi.
Lue myös: Janita Lukkarisen isä IL:lle: ”Tytärtäni kiusattiin hautaan saakka”
Tunnekuohunkin keskellä kysytään käytännön asioista
Konosen mukaan tietyt aiheet toistuvat muita useammin keskusteluissa saattohoitopotilaiden kanssa.
– Yleisimpiä ovat kysymykset elämän loppuvaiheesta: mikä on kivuliasta, miten poismeno tapahtuu. Vaikka tilanne on ymmärrettävän tunnepitoinen, iso osa kysymyksistä liittyy käytännön järjestelyihin. Missä ja miten – keneen olla yhteydessä ja kuka voi auttaa? Useilla on lisäksi huolia lähipiirin jaksamisesta ja pärjäämisestä. Potilas joutuu joskus kannattelemaan samalla myös ympäristöään, Kononen muistuttaa.
– Useimmiten toiveisiin voi ainakin yrittää vastata, mutta kaikkiin realiteetteihin ei voi aina vaikuttaa. Pystymme usein tekemään ainakin jotakin, jonka avulla asiat tulevat hieman paremmaksi. Esimerkiksi toisilla ykköstoive voi olla saada elää kotona mahdollisimman pitkään, jolloin kotisairaanhoito on äärimmäisen tärkeä asia, hän jatkaa.
Hoitojen rinnakkaisuudessa parannettavaa
Saattohoitopotilaan kivunlievityksessä käytetään useita hoitomenetelmiä. Kononen kertoo kivunlievityksen olevan portaittaista.
– Ei-opiodeista mennään mietoihin opiodeihin, ja sen jälkeen keskivahvoihin ja vahvoihin. Usein pohjalla on peruslääkitys, jonka lisäksi potilaalla voi olla pitkävaikutteista lääkitystä tai läpilyöntikivun lääkitystä, ja usein ihan loppuvaiheessa voidaan hyödyntää kipupumppua, josta potilas voi itse annostella annoksen kipulääkettä, kun se on tarpeen.
Palliatiivista hoitoa voisi Suomessa kehittää entisestään Konosen mukaan siten, että se tapahtuisi mahdollisimman hyvin rinnakkain onkologisen hoidon kanssa.
– Hoidosta voisi olla enemmän hyötyä, jos potilaalla olisi olemassa kontakti palliatiiviseen oireenmukaiseen hoitoon. Tällöin hoitovastuu siirtyisi samalla kun päätetään, että aktiivihoito lopetetaan. Näin potilas ei jäisi tyhjän päälle – ja samalla olisi olemassa kontakti oireenmukaiseen jatkohoitoon. Lisäksi saattohoidon paikkoja ja kotisairaanhoidon resursseja tarvitaan paikoittain lisää.
Lähde: Docrates Syöpäsairaala
Kuvituskuva: Pixabay