Kataloniassa Espanjassa asuva Kari Jokelainen kertoi Facebookissa kokemuksistaan koronaviruksen aiheuttaman COVID-19-sairauden kurimuksessa. Hän halusi julkaista kertomuksensa esimerkkinä siitä, miten rankka kyseinen tauti voi olla ja kannustaa ”jokaista tekemään kaikkensa säästyäkseen tuolta ilkeältä ja arvaamattomalta pedolta.”
Jokelainen kertoo kamppailleen ”hankalassa ja jopa hengenvaarallisessa tilanteessa.” Hän muistuttaa, että virus saattaa joillekin olla pelkkä läpihuutojuttu, mutta joillekin muille sinnikäs ja petollinen vihollinen.
Tästä jatkuu Jokelaisen selonteko:
Naistenpäivänä (8.3.) kun elämä kulki vielä vanhaa latuaan eikä mitään rajoituksia ollut, kokoontui 12 pahaa aavistamatonta vanhaa ystävää lounaalle yksityiskotiin. Kaikki olivat terveitä, reippaita ja iloisia. Meni pari päivää ja kuinka ollakaan yhdeksällä alkoi tuntua väsymystä ja lihaskipua ja pieni kuumekin rupesi nousemaan. Silloin alkoivat herätä epäilykset koronasta.
Minun kohdallani tätä pientä sahailevaa kuumeilua kesti pari viikkoa. Sinä aikana käytiin kerran sairaalan päivystyksessä ja kerran terveyskeskuksessa, keuhkot kuvattiin ja kuunneltiin eikä vikoja löytynyt. Kuume ei ollut paha, pahimmillaan vähän yli 38. Joka paikkaa kolotti, oli vetämätön ja välillä etova olo. Hajut ja maut katosivat ja suu oli kuin pahvia. Mutta ei oikeastaan tavallista flunssaa pahempi ja tuntui että pian tämä helpottaa. Kun sairastaa flunssaa, tulee muutaman päivän kuluttua sellainen tunne, että nyt tämä on ohi ja olen terve. Niin tässäkin tuli. Noin kolmen päivän välein. Ja sitten se alkoi illankoitteessa uudestaan.
Tässä vaiheessa jo kolme muuta seurueen jäsentä oli sairaalassa.
Kaikki jatkui näin, kunnes alkoi hengästyttää. Jo vessassa käynti tuntui maratonilta, puhumattakaan portaista. Sairaalan päivystyksessä (27.3.) ottivat tilanteen vakavasti ja jäin päiväksi sinne tutkittavaksi. Tulos: keuhkokuume molemmissa keuhkoissa ja Covid-19.
He päättivät passittaa minut oitis suurempaan ja tehokkaampaan sairaalaan hoitoon. Ensimmäisen yöni vietin teholla siltä varalta, että tarvitaan hengityskonetta. Onneksi pelkkä happi ja vatsallaan makaaminen riitti ensiavuksi ja pääsin aamulla normaalille osastolle. Vatsallani sitten pötkötinkin seuraavat kaksi viikkoa. Otettiin röntgenkuvia ja tehtiin kaikenlaisia kokeita.
Osastolla alkoi ankara lääkitys, joka sisälsi malaria- ja HIV-lääkkeitä ja vielä ties mitä. Ja paljon lisähappea keuhkojen kuntoutukseen. Mömmöt olivat sen verran tujuja, että näin seinillä perhosia ja kaappien nupit tanssivat piirileikkiä. Mutta hoito alkoi tehota.
Hapenottokyky parani hyvin hitaasti. Niin hitaasti, että lääkärit alkoivat ihmetellä edistyksen matelemista. Sitten otettiin tietokonekuvaus ja keuhkoissa ilmeni veritulpan aineksia. Luin myöhemmin Hesarista, että korona aiheuttaa myös veren hyytymistä, mikä voi olla keuhkokuumeen kanssa tappava yhdistelmä. Tässä vaiheessa minut määrättiin tiiviisti petiin eikä luvattu nousta edes vessaan.
Veritulppaa alettiin liuotella hepariinipistoksilla. Tätä jatkui muutaman päivän. Siitä aiheutui kuitenkin hematooma eli suuri verenpurkauma olkapäälle. Tuskallisin patti, mitä minulla on koskaan ollut. Silloin hepariinihoito keskeytettiin ja alettiin sulatella verenpurkaumaa, jonka sisältämä veri laskeutui ihon alla pitkin kylkiä kainalosta takapuoleen ulottuvaksi mustelmaksi. Se oli kokonaisuuden kannalta kaikkein vaarattomin vaihe, mutta niin kivulias etten ole eläissäni moista kokenut. Prosessia odoteltiin viikon verran ja siinä verten liikkeiden rytäkässä ilmeni anemia, jolloin minuun piti lisätä muutama pussillinen verta ja pussillinen rautaa.
Vihdoin veret olivat siinä kunnossa, että hepariinia voitiin jatkaa ja niin sitä jatkettiinkin. Olo alkoi pikkuhiljaa seestyä ja piikit vaihdettiin tabletteihin. Siitä olikin enää tovi, kun lähdin puolen vuoden verenohennuslääkereseptit taskussani kotiin.
Sairastukseen kului aikaa ensin se pari viikkoa kotona ja sitten kokonainen kuukausi sairaalassa. Nyt olen toipilaana ties kuinka kauan. Harjoittelen uudelleen hengittämistä ja kävelemistä, sillä monen viikon petijakso on vienyt kunnon minimiin.
Sairaalassa sain erinomaista ja asiaan paneutuvaa hoitoa. Tietokonekuvauksia ja röntgeneitä tehtiin harva se päivä. Lääkäri kävi luonani päivittäin selittämässä tilanteen ja toinen lääkäri soitti päivittäin kotiväelle ja selitti potilaalle tehtyjä toimia ja vastaili kysymyksiin. Tuli myös sellainen tunne, että hoitajilla oli aina aikaa kuulla potilasta vaikka aivan varmasti heillä oli työtä varmasti yllin kyllin. Ehkä minulla oli hyvä tuuri joutua sellaiseen sairaalaan.
Olen henkikirjoilla Vilafrancassa, joten kuulun katalonialaisen terveydenhuollon (CatSalut) piiriin. Minä en ole tähän maahan ikinä euroakaan veroja maksanut (teen työni Suomessa), joten suorastaan hävettää sanoa, että koko tämä hengenpelastusoperaatio ei maksanut julkisessa terveydenhuollossa euroakaan.
Tämä oli siis esimerkki siitä, miten korona voi vaikuttaa. Minulle (ja muillekin meidän lounasseurueemme jäsenille) kävi tässä taistossa hyvin. Pahemminkin olisi voinut käydä. Eräs epäonnisempi ystävämme ei jaksanut kamppailla ja menehtyi. Kaiken kokemani jälkeen puheet villistä laumasuojasta ja laskutikkumiesten kylmät ”raadoista viis kunhan bisnes pyörii” -laskelmat tuntuvat minusta tässä toipilaana henkeä haukkoessani sangen vastenmielisiltä.
Yrittäkää välttää virusta kaikin mahdollisin keinoin, vaikka ette kuuluisikaan riskiryhmään! Aiemmin ajattelin, että tämä virus on ehkä jokin kausiflunssa, jos kohta kenties pikkuisen tavallista ärhäkämpi. Enää en ole sitä mieltä. Tauti voi olla tosi rankka. Tappoaikeissa se iski minuunkin.
Ps. Kolme muuta sairaalassa ollutta koki keuhkokuumeen ilman komplikaatioita (12 päivää) ja yksi sai aivokalvontulehduksen (35 päivää). Kolmella ei ollut mitään oireita. Muilla oli kuumetta ja yleistä pahaa oloa muutaman päivän ajan eikä muuta. Tuskin saamme ikinä selville, kenellä se virus oli silloin ruokapöydässä ja mistä se oli tullut.
Ps. Panen tähän vielä kuriositeettina vertailun vuoksi katalonialaisen sairaalan päiväjärjestyksen, jos se kiinnostaa vaikkapa jotakuta Suomen sairaalassa ollutta.
klo 6 – 7 verikokeet
klo 9 aamiainen, lakanoiden vaihto ja perusmittaukset (verenpaine, lämpö, hapenotto)
aamupäivällä mahdollisia kuvauksia, lääkärin vierailu potilaan luona sekä muita tarpeellisia toimia
klo 13 lounas, perusmittaukset
iltapäivällä hoitotoimia jos tarvitaan
klo 16 välipala tai kahvi (kahvia tai jogurttia)
klo 19 Illallinen
klo 22-23 (tai jopa vähän myöhemmin) perusmittaukset ja hyvän yön toivotukset
Lähde ja kuva: Facebook / Kari Jokelainen
