Seiskan mukaan PMMP-yhtyeestä tunnetuksi tullut Mira Luoti, 43, alkoi seurustella uuden salarakkaansa kanssa ennen parisuhteensa päättymistä Happoradio-yhtyeen kitaristin Mika ”AH” Haapasalon, 45, kanssa.
– Mira jätti Mikan tylysti lokakuun alussa. Pian selvisi, että hänellä oli jo uusi poikaystävä. Mira oli alkanut tapailla erään tunnetun levy-yhtiön johtajaa. Musiikkimoguli astui kuvioihin jo silloin, kun Mira oli vielä Mikan kanssa, lähipiiri kertoi Seiskalle.
Seiska julkaisi artikkelissaan kuvan Miran uudesta miehestä.
– Mies on Miraa muutaman vuoden nuorempi, mutta pukeutuu kuin teini. Naapurustossa onkin supistu Miran löytäneen nuoren miehen, lähipiiristä juoruttiin.
Seiskan mukaan Mira ja musiikkimoguli ovat vahvistaneet lähipiireilleen, että tapailu on muuttunut seurusteluksi. Parin tavatessa mies oli naimisissa ja hän on hakenut huhtikuun lopussa avioeroa Helsingin käräjäoikeudessa.
Mira Luodilla on kaksi lasta vuonna 2012 eroon päättyneestä avioliitosta Kristian Björkin kanssa ja yksi vuonna 2014 syntynyt lapsi Mika Haapasalon kanssa.
Hyvinvointiyrittäjä Martina Aitolehti, 38, julkaisi Instagramissa pitkän päivitystekstin ja kuvan, jossa hän on menossa magneettikuvaukseen.
Triathlon-kisoja harrastava kohukaunotar kertoo, että reilu viikko sitten treenien alkulämmittelyssä ”jalka lähti alta”. Magneettikuvista paljastui, että takareiden jänteet olivat revenneet.
– Olen itkenyt, mietiskellyt ja yrittänyt löytää tästäkin positiiviset puolet. Vamma on vakava ja leikkaus on välttämätön, Aitolehti kirjoittaa.
Aitolehti on aiemmin osallistunut triathlonissa puolimatkan Ironman-kilpailuihin, jotka sisältävät 1,9 kilometriä uintia, 90 kilometriä pyöräilyä ja 21 kilometriä juoksua. Hän aikoo vammastaan huolimatta osallistua syksyllä vielä yhteen triathlon-kilpailuun.
– Tulen silti kisaamaan syyskuussa Jenkeissä ja luottavaisin mielin, koska mun ympärillä on maan parhaat lääkärit ja valmentajat.
– Fakta kuitenkin on se, etten pysty valmistautumaan kisaan täysillä ja syyskuussa on edessä leikkaus sekä pitkä kuntoutus.
Pelialan etujärjestö Neogames on julkaissut uuden raportin, jonka mukaan Suomen pelialan liikevaihto kasvoi viime vuonna yhdeksän prosenttia ja ala on selvinnyt pandemiasta toistaiseksi kohtuullisen hyvin.
Suomen peliala ylsi vuonna 2020 jo kuudennen kerran yli kahden miljardin euron liikevaihtoon. Vuoden 2020 liikevaihto kasvoi edellisvuodesta yhdeksän prosenttia 2,4 miljardiin euroon ja tulosta syntyi peräti puoli miljardia euroa.
– Useita muita luovia aloja vakavasti häirinnyt pandemia ei vielä viime vuonna vaikuttanut pelialaan, koska peleillä on maailmanlaajuinen digisisältöjä janoava asiakaskunta eivätkä pelit ole sidottuja aikaan tai paikkaan, kommentoi Neogamesin johtaja KooPee Hiltunen.
– Toki pelialakin on pandemiasta jonkin verran kärsinyt. Etätyö on ollut haastavaa, mutta mahdollista. Studioiden määrä on lievässä laskussa, vaikka kaikki muut mittarit ovatkin positiivisia. Pelialalle on myös tyypillistä, että vaikutukset ovat välillisiä ja pitkän aikavälin vaikutuksia, joita ei oikeastaan voi vielä arvioida. Tällaisia ovat esimerkiksi kuluttajien ostovoiman lasku, Hiltunen toteaa.
Vuonna 2020 pelialan aiemmat haasteet jatkuivat ja korostuivat joiltain osin. Pula osaavasta työvoimasta ja etätyön haasteet sekä luovassa työssä että liiketoiminnan kehittämisessä ovat aiheuttaneet viivytyksiä ja vaikeuksia uusien pelien valmiiksi saattamisessa. Täysin uusia pelejä syntyi vuonna 2020 noin sata.
Liikkumisen ja kokoontumisen rajoitukset ovat lisänneet digisisällön kuluttamista. Tähän tarpeeseen Suomen peliala on kyennyt vastaamaan hyvin. Suomen pelialan “keskiluokka” onkin kasvanut merkittävästi ja vuoden 2020 lopussa Suomen kahdesta sadasta pelistudiosta peräti 46 studiota ylsi jo yli miljoonan euron liikevaihtoon. Se on 12 studiota enemmän kuin edellisen raportin tarkasteluvuonna 2018.
Suomalainen peliala työllisti 3 600 työntekijää vuonna 2020. Näistä 28 prosenttia oli ulkomaalaisia ja 22 prosenttia naisia. Runsaan vuoden sisällä pelialalle odotetaan tarvittavan 400 – 1 000 uutta työntekijää. Monenlaisten luovien tekijöiden työpanosta tarvitaan yhä enemmän niin pelistudioissa kuin alihankkijoillakin.
– Suomen pelialalla menee verrattain hyvin ja se on myös merkittävä veronmaksaja, Hiltunen sanoo.
– Maailmanlaajuisesti pelialalla riittäisi silti tilaa nopeampaankin kehitykseen. Suomen pelialan liikevaihto on vakiintunut viime vuosien runsaaseen kahteen miljardiin euroon. Seuraava kehitysaskel on täysin mahdollinen. Se voitaisiin ottaa ripeästi työvoiman saatavuutta ja muita panoksia lisäämällä. Suomi on edelleen maailmanlaajuisesti erittäin houkutteleva peliteollisuuden keskus.
Suomen pelialan interaktiivinen raportti
Neogames on julkaissut pelialan kattavan raportin uudessa muodossa. Interaktiivisena sivustona julkaistu raportti on selkeästi jaoteltu ja visuaalisesti näyttävä kokonaisuus, jonka tiedot on kerätty Suomen pelialan toimijoilta poikkeuksellisen laajasti. Tietoja on kerätty myös haastattelemalla peräti 134 suomalaista pelistudiota. Suomen pelialan tuore raportti löytyy uudesta osoitteesta www.playfinland.fi.
Maailman pisin räsymatto -talkoiden idean takana on ähtäriläinen aktiivinen toimija Eira Vanhatupa, joka organisoi tapahtuman järjestelyjä.
Mattoa kudotaan koko kesän ajan Ähtäri Zoossa, Ähtärihallin aulassa. Tavoitteena on kutoa 350 metriä mattoa, aikaisempi ennätys on Mänttä-Vilppulasta 318 metriä.
Räsymatoilla on pitkät perinteet ja niiden elämänmakuiset raidat syntyvät maailmanennätysmattoon lahjoitetuista käsinleikatuista matonkuteista. Kuteet on leikattu lakanoista, verhoista ja monenkirjavista vaatteista. Taito EteläPohjanmaa antaa talkoiden käyttöön kangaspuut, joihin on rakennettu Alavuden taitokeskuksessa luodut mattoloimet. 30 m pitkiä loimia on yhteensä 13 kpl ja mattoa kudotaan yhtä aikaa kolmilla kangaspuilla, joten mattoa syntyy nopsaa tahtia.
Kutominen on kaikille avointa ja sitä voi kokeilla kutojien ohjauksessa eläinpuistossa päivittäin klo 11–17 välillä. Mikäli joku haluaa paukuttaa kangaspuita enemmänkin, on mahdollisuus varata etukäteen kolmen tunnin vuoroja. Matot myydään elokuussa ja niistä saadut varat käytetään lyhentämättöminä talkoisiin osallistuneiden yhdistysten ja yhteisöjen kesken.
Maailman pisin räsymatto -talkoot on ennen kaikkea hieno tapa edistää käsityöinnostusta ja siirtää taitoa seuraaville sukupolville. Räsymaton kutominen Ähtärissä kaiken kansan ja turistien nähtävillä on elävän kulttuuriperinnön ylläpitämistä parhaimmillaan. Räsymaton kutominen on yksi Opetus- ja kulttuuriministeriön kansalliseen Elävän perinnön luetteloon vuonna 2017 nimeämistä 52:sta kohteesta.
Maton kutomisen taito on ollut tyypillinen naisten käsityötaito, jota suvun vanhemmat naiset ovat opettaneet nuoremmille naisille. Vaikka räsymatto on edelleen tuttu käyttötuote, sen valmistaminen ei ole välttämättä enää tuttua. Kun elämäntapa on muuttunut ja kaupungistunut, kangaspuilla kutominen ei ole enää arkipäiväinen, jokaisen taito. Nykynuorille kankaan rakennekin on jo hankalasti hahmotettavaa.
Räsymatoissa yhdistyvät monet perinteiset arvot, jotka ovat koronapandemian myötä korostuneet ja tulleet tärkeiksi ihmisille, esimerkiksi kotimaisuus, ekologisuus, kestävä kehitys ja käsitöiden tekeminen.
Käsitöiden merkitys on kasvanut ja käsityöinnostus on levinnyt laajalti, siksi myös tämä tempaus on hyvin kiinni tässä ajassa ja uskommekin ennätykseen päästävän. Kudontatuvan hyvä ja lämmin henki houkuttelee kutomaan mukavassa seurassa.
Kudontatuokio Ähtärissä saattaa olla parhaimmillaan samalla sosiaalinen, terapeuttinen ja elämyksellinenkin kokemus.
Sofian ja Stefun elämää voi seurata Sofian salaisuudet -ohjelmassa discovery+-palvelussa
Discovery+-palvelussa maanantaina alkanut Sofia Belórfin elämää seuraava 16-osainen Sofian salaisuudet -sarja herätti kohua jo ennen julkaisuaan, kun sarjan mainoskampanjassa paljastettiin melko uskomattomia tilanteita.
Belórfin kumppani Stefan Therman muun muassa sanoi sarjassa rakkaansa näyttävän ”rantautuneelta hylkeeltä”.
Katso-lehden tv-kriitikko Satu-Maria Niikko ei pitänyt näkemästään ja arvosteli sarjaa kovin sanoin. Niikko otsikoi ohjelma-arvionsa ”Fiktio nimeltä Sofian elämä”, sillä hän ei usko että ohjelma kuvastaisi Belórfin oikeaa elämää, vaikka sarjaa mainostetaan realitynä.
Niikon mukaan sarjan kantavana teemana tuntuu olevan se, kuinka raskasta ja kurjaa on ylläpitää parisuhdetta julkisuuden paineissa. Hän veistelee, että ”Sofia ja Stefu ovat kuulemma päättäneet olla kommentoimatta yksityiselämäänsä julkisuudessa, joten sen todistaakseen he ovat tehneet tv-sarjan, jossa asioita avataan jopa tekstiviestien tasolla”.
Niikko ei pidä myöskään Joni Soilan kehittelemän vain 13–15 minuutin jaksoista koostuvan sarjan näkyvistä tuote-, hotelli- ja ravintolasijoitteluista, eikä usko sen puhuttelevan kohdeyleisöään, jonka hän arvelee olevan ”ilmeisesti nuorempaa some-kansaa”.
– Sofian salaisuudet on tehty siksi, että sille riittää yleisöä. Eikä siinä mitään. Herää kuitenkin epäilys, mahtavatko Sofia ja Stefu sittenkään olla ihan niin kiinnostavia kuin itse uskovat olevansa.
– Toki Sofia on kuvankaunis ja sosiaalinen media on hänen työtään, mutta on siinä myös jotain surullista, kun aikuisen ihmisen elämä pyörii näin vahvasti ulkomuodon ympärillä.
Kaukana todellisuudesta
Niikko toivoo varsinkin nuorempien katsojien muistavan, ettei sarja ”todellakaan ole totta”.
– Jokainen tyylikäs lokaatio ja ”rento” kotoiluasu on tarkkaan mietitty ja stailattu. Sofia ei könyä meikittä ja tyynynkuva poskessa rouskuttamaan aamiaiseksi suklaamuroja. Nyt ollaan tukka hyvin ja laukkukin näkyy.
Niikko myös muistuttaa arviossaan, että tässä hänen mielestään realityksi naamioidussa fiktiosarjassa kaiken koreuden ympäröimän Belórfin elämään kuuluu muitakin asioita. Kuten se, että hän sai huhtikuussa 80 päivän ehdollisen vankeustuomion huumausainerikoksesta ja rahanpesusta Katiska-huumeoikeudenkäynnissä. Belórfin entinen avomies Niko Ranta-aho sai oikeudenkäynnissä 11 vuoden ehdottoman vankeustuomion ja hänelle vaaditaan Katiska 2:ssa vielä jopa 13 vuotta lisää.
Suomessa laulukilpailujen kautta mainetta niittänyt Saara Aalto, 34, nousi kansainväliseen julkisuuteen osallistuessaan X Factor UK -kilpailuun Britanniassa ja sijoittumalla siinä hienosti toiseksi.
Myöhemmin Aalto on muun muassa edustanut Suomea Euroviisuissa ja sijoittunut kolmanneksi Britannian Dancing On Ice -luisteluohjelmassa.
Aalto on ollut yhdessä vuodesta 2015 lähtien Meri Sopasen kanssa. Pari avioitui huhtikuussa 2020, jolloin Meri muutti sukunimensä Aalloksi. Aviopari perusti myös yhteisen yhtiön ja aloitti No Fear – Rohkeampi minä -nimisen viikoittaisen podcastin, joka on kuitenkin ollut tauolla yli puoli vuotta. Viime viikolla podcast vihdoin jatkui.
Saara Aalto kertoi nyt Instagramissa, miksi podcast oli tauolla niin pitkään.
– Kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan… tärkeintä on kuunnella omia tunteita ja sitä, mikä tekee sulle hyvää tällä hetkellä ❤️
Koronakriisi on vaikuttanut suuresti tapahtuma- ja musiikkialaan, joten se teki muutoksia myös pariskunnan työkuvioihin.
– Mää olin vuoden vaihteessa ihan loppu, iso identiteettikriisi päällä ja inspiraatio kateissa. 😢✨
Pariskunta on tehnyt kevään aikana itsetutkiskelua ja he ovat keskittyneet oppimaan itsestään sekä kasvamaan henkisesti.
– Oikeesti siis oltu neljän seinän sisässä, käyty netissä kursseja, itketty yhdessä ja valmennettu toisiamme. Nää viimeiset 6kk on muuttanu mun elämän ja paluuta takas ei ole. ❤️
Aalto odottaa vielä sisäistä voimaa ja rohkeutta kertoa kaikesta, mitä hän on käynyt läpi ja oppinut.
– Koska sen tiedän, että mun elämäntehtävä on jakaa mun kokemuksia, inspiroida ja rohkaista ihmisiä löytämään sisäisen äänensä. ❤️ Mut olen kokenut pelkoja ja epävarmuuksia tähän asiaan liittyen…
Aalto iloitsee, että ensimmäinen askel on otettu podcastin jatkamisen myötä.
– Isoin kiitos tuossa kuvassa mun vieressä seisovalle rakkaimmalle tyypille @iammeriaalto , jonka kanssa ollaan kasvettu niin syvään ja rakastavaan yhteyteen, ettei tunnu edes todelliselta ❤️
Koiran koulutuksessa avainsanoja ovat kertaus ja positiivinen vahvistaminen.
Koira on alati kiinnostunut kaikenlaisesta uudesta, joten myös uusien taitojen opettelu on mielekästä ja palkitsevaa paitsi lemmikinomistajalle, myös koiralle. Koulutus stimuloi koiran mieltä, parantaa sen tottelevaisuutta ja vahvistaa omistajan ja lemmikin välistä sidettä.
Eläinlääkäri Bo Vanbeselaere eläintenruokavalmistaja Edgard & Cooperilta kannustaa koiran koulutuksessa positiiviseen vahvistamiseen. Uusia taitoja opetellessa tehtävät kannattaa jakaa useisiin eri vaiheisiin, ja edetä niissä pienin askelin. Näin koira saa myös mahdollisuuden moniin onnistumisen kokemuksiin.
– Rohkaistaan ja kannustetaan eläintä. Vahvistetaan sen toivottua käytöstä, palkitaan ja kehutaan siitä. Palkintona voi käyttää leikkihetkiä, paijausta, herkkuja ja leluja. Toistaminen on oppimisen edellytys.
Vähemmän toivotun käyttäytymisen Vanbeselaere kehottaa jättämään huomiotta. Jatkuva kieltäminen ja rankaiseminen voivat vaikuttaa negatiivisesti ilmapiiriin ja varsinkin pentujen kohdalla itsetuntoon.
– Esimerkiksi jo äänen korottaminen voi aiheuttaa pennulle paineita, että onko se toiminut väärin.
Joka koiran perustaitoja ovat lähellä pysyminen, luokse tuleminen ja luopuminen. Kun ne on opittu, valikoimaa voi laajentaa esimerkiksi seuraavien temppujen opetteluun. Temppujen koulutus perustuu toistoon ja palkitsemiseen.
3 hauskaa ja helppoa koiran temppua askel askeleelta
Edgard & Cooper on koonnut nämä temput koiraterapeutti Joke Montenyn avulla.
Ennen kuin aloitat:
Käytä positiivista vahvistamista.
Aloita helposta.
Vaihtele palkkioita (mitä ja miten annat, palkkion koko jne.). Koulutuspalkkioiksi sopivat mainiosti esimerkiksi Edgard & Cooperin makupalat.
Pidä silmällä koiran kehon kieltä.
Anna runsaasti raikasta juomavettä.
Siirry seuraavaan vaiheeseen vasta, kun koirasi on täysin oppinut edellisen vaiheen.
Pidä harjoitteluajat lyhyinä, ole kärsivällinen ja pitäkää hauskaa!
Temppu 1: Etutassulla vilkutus
Tämä temppu on paitsi hauska, myös helppo oppia.
Vaihe 1: Laita palkkio suljettuun nyrkkiisi. Anna koirasi haistaa sitä. Tarkoitus on, että se laittaisi tassunsa nyrkkiäsi vasten tai sen päälle. Sano ”hyvä poika/tyttö” ja anna palkinto. Jos koirasi ei tee mitään tassullaan, laita nyrkki maahan. Lopulta koirasi yrittää saada herkun tassullaan. Toista, kunnes olette oppineet tämän vaiheen.
Vaihe 2: Toista nyt sama vuorotellen siten, että nyrkissäsi on joka toinen kerta herkku ja joka toinen kerta ei. Jos koirasi laittaa tassun nyrkillesi molemmissa tilanteissa, voit siirtyä vaiheeseen 3.
Vaihe 3: Seiso hiljaa koirasi edessä. Sano ”vilkuta” ystävällisellä äänellä, odota kaksi sekuntia ja näytä sitten nyrkki. Heilauttaako koirasi tassua? Tarjoa sitten palkkio. Useiden toistojen jälkeen näet, että koirasi heiluttaa tassuaan, kun sanot ”vilkuta”, jo ennen kuin näytät nyrkkiäsi. Tehtävä suoritettu!
Temppu 2: Jalkojen välissä kävely
Tässä tempussa koira opetetaan kävelemään jalkojesi välissä, kun olet selin siihen. Mutta miten?
Vaihe 1: Heitä herkku poispäin koirastasi. Kun koirasi nostaa sen, käänny ympäri niin, että olet selkä koiraan päin. Ota käteesi toinen herkku ja pidä sitä jalkojesi välissä. Anna palkinto heti, kun koirasi pää on oikeassa paikassa.
Vaihe 2: Toista vaihe 1, mutta käänny nyt 45 astetta siten, että koirasi seisoo vasemmalla tai oikealla puolellasi.
Vaihe 3: Toista vaihe 2, mutta käytä nyt käden liikettä herkun sijaan. Heti kun koirasi seuraa kättäsi ja kulkee jalkojesi välissä, sano ”hyvä poika/tyttö” ja anna hänelle heti herkku toisesta kädestäsi.
Vaihe 4: Viimeisessä vaiheessa seiso koirasi edessä ja heitä jälleen herkku poispäin koirastasi. Kun koirasi palaa luoksesi, näytä sille herkku ja houkuttele koirasi vasemmalle tai oikealle puolellesi. Heti kun koirasi menee ilmoitetulle puolelle, siirrä herkku keskelle – jalkojesi väliin. Kun koira seuraa kättäsi ja ilmestyy jalkojesi väliin, sano ”hyvä poika/tyttö” ja anna sille palkinto.
Jos koirasi seisoo paikallaan, anna sille toinen herkku. Sano sitten uudelleen ”hyvä poika/tyttö” ja heitä herkku poispäin, jolloin koirasi kävelee (tai juoksee) jalkojesi välistä. Kertaus on opintojen äiti!
Temppu 3: Kumarrus yleisölle
Pennut tekevät tämän usein yksin leikkiessään tai venytellessään. Joogan harrastajat, tiedättehän alaspäin katsovan koiran asanan? Periaatteessa kysymys on asennosta, jossa koiran etujalat ovat taivutettuina ja takajalat suorina.
Helsingin Sanomat uutisoi korkeimman hallinto-oikeuden uudesta linjauksesta liittyen oman kodin lyhytaikaiseen vuokraukseen.
Vuokraus katkaisee KHO:n päätöksen mukaan kahden vuoden yhtäjaksoisen asumisajan, mikä puolestaan aiheuttaa sen, että myyjän täytyy maksaa asunnon myynnistä luovutusvoittoveroa. Tämä tarkoittaa sitä, että jos vuokraat asuntosi edes yhdeksi yöksi, sinun täytyy seuraavasta päivästä lähtien asua asunnossa yhtäjaksoisesti ilman muita vuokrauksia kaksi vuotta, jotta sinun ei tarvitse maksaa asunnosta myynnin yhteydessä luovutusvoittoveroa.
– Jos asiaa ajattelee verotuksellisesti, sen voi ymmärtää. Kun asunto on oma koti eikä siitä saa tuloja, asunnosta ei myydessä tarvitse maksaa veroa. Myyjä saa verohelpotuksen. Jos taas vuokraa asuntoaan ja siitä saa vähänkin tuloja, vuokrauksen kestolla ei ole merkitystä, sanoo Kiinteistöliiton apulaispäälakimies Kristel Pynnönen.
Asuntojen vuokraustoiminta kerrostalossa
KHO päätti toisessa tapauksessa, jossa käsiteltiin useiden kalustettujen asuntojen vuokraamista lyhytaikaisesti taloyhtiössä, että kyseinen toiminta oli luvatonta.
Helsingin Sanomien mukaan Helsingin ydinkeskustassa Isolla Roobertinkadulla toimi ”salahotelli”, Easy Home Helsinki -niminen yritys, myöhemmin Nins, joka vuokrasi taloyhtiön osakkeenomistajilta 11 asuntoa ja vuokrasi niitä edelleen lyhytaikaiseen majoituskäyttöön.
KHO linjasi, että huoneistojen toistuva vuokraaminen kerrostalossa lyhytkestoisilla sopimuksilla on luonteeltaan majoitustoimintaa, mikä ei vastaa asemakaavan eikä rakennusluvan mukaista kerrostaloasumista.
Pynnösen mukaan päätös ei kuitenkaan tarkoita, että lyhytaikainen majoitustoiminta olisi aina automaattisesti kiellettyä. Esimerkiksi lomamatkan ajaksi voi edelleen laittaa asuntonsa vuokralle, ”ellei se ole vastoin asemakaavan tai rakennusluvan määräyksiä”. Ja kunhan sen jälkeen odottaa kaksi vuotta, jos haluaa myydä asunnon verottomasti.
Suomi kärsi kirvelevän jatkoerätappion jääkiekon MM-kisoissa sunnuntai-iltana Latvian Riiassa pelatussa finaalissa.
Jatkoerän uudesta kolmella kolmea vastaan -pelitavasta sekä tuomareiden jäähyjen puhaltamattomuudesta nousi varsinkin Suomessa suuri poru.
Leijonien päävalmentaja Jukka Jalonen tunnusti tappion, mutta ihmetteli, miksei takaapäin poikittaisella mailalla tehdystä Hannes Björnisen runnomisesta päin laitaa tullut jäähyä, kun varsinaisella peliajalla täysin vastaavasta tilanteesta tuli 2+10 Kanadalle minuutin rangaistus. Sitä ennen jatkoerässä myös Anton Lundell oli kampattu suoraan maalin edessä.
Ilta-Sanomat kysyi IIHF:n varapuheenjohtajalta Kalervo Kummolalta, miksi MM-finaali ratkaistaan nyt tällaisella uudella pelitavalla.
– Siksi, että peli saadaan loppumaan jossain vaiheessa. Meillä on tv-yhtiöiden asettamat raamit ja rajallinen aika toisin kuin NHL:ssä, jossa voidaan pelata vaikka aamuun saakka. Meillä ei sellaista luksusta ei ole, Kummola vastasi Ilta-Sanomille.
Kummolan mukaan päätös oli tehty jo ennen edellisiä, toissa vuonna pelattuja MM-kisoja, jolloin sitä ei päästy näkemään, koska Suomi voitti Kanadan varsinaisella peliajalla.
– Tämä on helvetisti paljon parempi kuin rankkarikisa, vaikka peli muuttuukin oleellisesti, eikä se ole enää samanlaista jääkiekkoa. Asia on nyt näin, eikä sitä olla muuttamassa.
– Maali sattui nyt tulemaan Suomen päähän. Jos se olisi mennyt toisinpäin, oltaisiin todettu, että onpa loistava systeemi.
Viheltämättömien jäähyjen suhteen Kummola oli varovaisempi.
– En uskalla ottaa kantaa, kun katsoin peliä niin alhaalta pleksin takaa. Kyllähän poikien reaktioista oli pääteltävissä, että jotain olisi pitänyt tapahtua. Todennäköisesti ainakin yksi kanadalaisjäähy jäi nyt puhaltamatta.
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja Pelastusopisto testasivat erilaisia sammutusmenetelmiä litiumioniakkupalon sammuttamiseen, ja tulokset olivat huolestuttavia.
Testeissä todettiin, että litiumioniakkupalon sammuttaminen on hyvin vaikeaa ja riskialtista. Mikään testeissä ollut sammutin tai vesiruiskusammutus ei pystynyt sammuttamaan akkupaloa välittömästi. Kuten yllä olevalta videolta näkyy, akku voi räjähtää uudestaan liekkeihin jopa pitkään kestäneen vaahtosammutusjakson aikana. Akkupalo saatiin parhaiten sammumaan upottamalla akku veteen.
Tukesin ja Pelastusopiston hankkeessa vertailtiin sekä erilaisten sammutusmenetelmien tehokkuutta litiumioniakkupalon sammuttamiseen että eri menetelmien aiheuttamia päästöjä. Samalla arvioitiin sammutusmenetelmien aiheuttamia käyttöturvallisuusriskejä ja käyttökelpoisuutta alkusammutuksessa. Sammutusmenetelminä käytettiin kolmea erimerkkistä akkupaloon markkinoitavaa käsisammutinta (Presto LB6, Total WD 9 F-500, Housegard AVD-palosammutin 6 l LITHEX6) sekä vaahtosammutinta, vesiruiskua ja vesiupotusta.
Litiumioniakkupaloon ei ole määritelty vakioitua testimenetelmää, jonka avulla sammutusteho voitaisiin määritellä. Valmistajan on kuitenkin ilmoitettava tuotteen sammutusteho. Sammutustehosta on annettava totuudenmukainen kuva ja sammuttimen käytöstä riittävät tiedot turvallisesta käsittelytavasta. Sammuttimen turvallisuudesta vastaavat valmistaja, maahantuoja ja myyjä.
Sammutus upottamalla toimii parhaiten
Testissä käytettiin energiamäärältään akkuporakoneen akkua vastaavaa (n. 100 Wh) kymmenen sylinterikennon kokonaisuutta. Mikään testissä ollut sammutin tai vesiruiskusammutus ei pystynyt sammuttamaan akkupaloa välittömästi. Sammutusteholtaan parhaimmaksi osoittautui upotusmenetelmä. Myös päästöt olivat pienimmät upotusmenetelmää käytettäessä. Mitä nopeammin upotus tehtiin kennojen syttymisen jälkeen, sitä vähemmän päästöjä syntyi. Upotusmenetelmän käyttö palavan akun sammuttamiseen voi kuitenkin olla vaarallista erityisesti suojautumattomalle sammuttajalle. Upotusveden analyysit osoittivat, että kennoista liukenee veteen fluoria, metalleja ja perfluorattuja alkyyliyhdisteitä, minkä vuoksi upotusvesi on käsiteltävä poikkeavana jätevetenä. Sammutustehon tarkempi arviointi vaatisi kuitenkin erityyppisten litiumioniakkujen käyttöä testeissä.
– Tarkkoja sammutustehovaatimuksia akkupaloon ei sammuttimille ole. Siksi sammuttimien markkinoinnissa sekä sammuttimien käyttöohjeissa ja merkinnöissä pitää olla totuudenmukaiset tiedot sammutustehosta. Akkupaloon tarkoitetun sammuttimen mukana on tärkeää olla tiedot myös palon erityspiirteistä ja sammuttajalle aiheutuvista riskeistä, sanoo ylitarkastaja Karoliina Meurman Tukesista.
Näin pienennät akkupalon riskiä
Varautumisella on tärkeä rooli myös akkupalojen ehkäisyssä. Vältä akkujen lataamista tilassa, jossa on syttyviä materiaaleja aivan akun läheisyydessä. Makuuhuone on varsinkin mobiililaitteiden lataamiseen yleisin ja vaarallisin paikka. Akkuja ei saa jättää lataukseen ilman valvontaa, ellei niitä voida ladata paloturvallisessa tilassa. Jos akut ovat saaneet ulkoisia kolhuja tai alkaneet jo turvota, on ne syytä uusia. Vioittuneet akut sijoitetaan paikkaan, jossa ne eivät aiheuta syttyessään tulipaloa. Jos akut kuumentuvat voimakkaasti ladattaessa ne kannattaa vaihtaa hyvissä ajoin uusiin.
Jos akkupalo syttyy, palon vakavuus riippuu akun koosta. Akkupalossa tapahtuva reaktio katkaistaan jäähdyttämällä. Jäähdytysvaikutus tulee saada kennojen väliin. Pienimpien akkujen (esimerkiksi matkapuhelinten akkujen) akkupalotapahtuma on lyhyt. Tällöin sammutinta tarvitaan akun sytyttämien muiden materiaalien sammuttamiseen, johon yleensä riittää normaali vaahtosammutin. Tilan tuulettaminen palamisessa syntyneistä ärsyttävistä kemikaaleista on tärkeää.
Jos palon aiheuttaa esimerkiksi akkuporakoneen akku tai sitä suurempi akku, on palotapahtuma pidempiaikaisempi ja yleensä aggressiivisempi. Palo tuottaa huonetilaan selvästi enemmän myrkyllisiä kaasuja, kuumia heitteitä ja palavien kaasujen leiskahduksia kuin esimerkiksi pienemmät puhelimen akut. Isompien akkujen sammuttaminen on erittäin vaikeaa hyvän suojakuoren vuoksi. Jotta jäähdyttävä vaikutus saataisiin kennojen väliin, sammute tulee suihkuttaa hyvin läheltä kohteeseen. Toisaalta hyvä suojakuori ehkäisee akusta tulevia heitteitä suojaten osin sammuttajaa, mutta läheltä sammutettaessa alkusammuttaja voi altistua palavien kaasujen leiskahduksille ja palossa syntyville myrkyllisille kaasuille, joiden pitoisuudet voivat olla hetkellisesti korkeita. Akun koosta riippumatta savulle altistumista on vältettävä. Isomman akun palossa on aina soitettava hätänumeroon (112).
Hankkeessa olivat mukana Pelastusopisto, Tukes sekä Suomen Pelastusalan keskusjärjestö SPEK. Hankkeeseen saatiin ulkopuolista rahoitusta Palosuojelun edistämissäätiöltä.
