Aika tarkalleen vuosi on kulunut siitä kun maailma muuttui vain hetkessä pandemian myötä. Samaan aikaan kesän keikkakalenteri tyhjeni tsunamin tavoin kun kaikki kesän festarit ja tapahtumat oli vain muutamassa päivässä peruttu ja kuntosali, jossa työskentelen meni kiinni.
Aluksi kalenterin totaalisen tyhjenemisen osasi ottaa ikäänkuin loman kannalta. Aikuisikäni ensimmäinen ”loma”, joten ajattelin, että nyt nautitaan kiireettömästä ajasta perheen kanssa. Ulkoilimme paljon, kävimme metsäretkillä, jonne otimme eväät mukaan. Pelasimme vanhoja lautapelejä, pidimme leffailtoja. Kotona oli aikaa siivota, pestä ikkunoita, käydä läpi kaappeja, karsia pois ylimääräistä tavaraa nurkista sekä sisustaa.
Alkujärkytyksen jälkeen tuntui jopa hyvältä, että elämä oli pakottanut ihmiset hetkeksi pysähtymään ja perheet viettämään enemmän aikaa yhdessä. Tuntui, että moni oli elänyt melkoisessa oravanpyörässä, minut itseni mukaanlukien. Kunnes ”hetki” muuttuikin kokonaiseksi vuodeksi.
Tuli kakkosaalto, joka jälleen pyyhkäisi loppuvuoden keikat vain parissa päivässä. On aika epätodellinen olo katsoa kun jälleen kaikki omat sekä usean ystävän ja kollegan työt pyyhkäistään hetkessä pois. Se vetää todella hiljaiseksi eikä siihen löydy edes sanoja.
Kuluneen viikon aikana olen saanut täyttää taas varovasti keikkakalenteria ja minussa elää pieni toivo. Voisiko maailma aueta edes sen verran, että -edes osa- tulevista tapahtumista toteutuisi. Musiikki-ja tapahtuma-ala sekä ravintola-ala tarvitsee töitä. Ja ihmiset kaipaavat jo elävää musiikkia.
Olen koko ikäni keikkaillut tanssijana eri tanssiryhmissä sekä lopulta vuosia useiden tunnettujen ysäriartistien taustalla. Ikävä keikoille on jo kova! Pandemia on saanut arvostamaan koko tanssijauraani, joka on antanut todella paljon. Takana on aivan huikeita keikkavuosia sekä korvaamattomia muistoja.
Keiden kaikkien ysäriartistien taustalla sitten olen keikkaillut?
Mm. Dj Sash, Culture Beat, Living Joy, Daze, La Bouche, Paradisio, David Hasselhoff, Snap, Modern Talking Reloaded, Mr.President, Haddaway sekä Dr.Alban, jonka kanssa kiersin yli viisi vuotta ympäri Eurooppaa.
Monien kanssa ollaan keikkailtu tiiviisti useamman vuoden ajan, joten yhteisiä keikkoja ja yhteisiä muistoja on kertynyt paljon. Toivottavasti maailman tilanne muuttuisi ja keikkamuistoja tulisi pian taas lisää.
Olisi varmasti karua luettavaa nähdä tämän hetken tilastot, jotka puhuvat omaa karua kieltään mielenterveysongelmista, itsemurhaluvuista, perhesurmista, konkurssiluvuista sekä huostaanotoista. Mahdollisista altistumistapauksista media kirjoittaa kyllä isolla, mutta miksi ei kolikon toista puolta tuoda esiin?
Lisäksi pandemia on herättänyt yhteiskunnassamme median luomaa suoranaista vihaa. Jokaisella on vahva mielipide asiasta. Ihmiset karttavat toisiaan kuin ruttoa sekä vahtivat toisiaan. Jos jollain ei ole kaupassa maskia, hänet ollaan lähes valmiita kivittämään. Tyypillinen Suomalainen piirre on noussut esiin; Keskitytään siihen mitä naapuri tekee sekä kylvetään kaksinaismoralismia. Sitä vain toivoo maailman palaavan pian ennalleen.
Keikkakalenteri alkaa näyttää taas lupaavalta. Onko valoa jo tunnelin päässä? Vai pyyhkäistäänkö nämäkin keikat tsunamin tavoin yhdessä yössä. Se jää nähtäväksi. Mutta se on varma, että nämä ajat jäävät historian kirjoihin.
Terveyttä ja valoa kaikille haastaviin aikoihin sekä voimia etenkin kaikille kollegoille sekä tapahtuma-ja ravintola-alan ihmisille!
