Uudessa Sakari Kainulaisen ja Juho Saaren toimittamassa tietokirjassa Suomalainen vanki – Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa kuvataan kuvaa vankien arkea.
Yksi kirjan teksteistä, ”Vankien sosiaalinen integraatio”, keskittyy tutkimaan vankien kiinnittymistä työhön ja opiskeluun sekä perhe-elämään. Karoliina Suonpään, Sasu Tynin, Noora Ellosen ja Mikko Aaltosen tekstin aineistona oli yli seitsemäntuhatta väkivaltarikoksista tuomittua vankia.
– Me havaitsimme, että vangit olivat erittäin huonosti kiinnittyneitä työ- ja perhe-elämään jo ennen vankeutta, väitöskirjatutkija Karoliina Suonpää sanoo.
Kolme vuotta ennen vankeutta alle neljännes vangeista oli työssä tai opiskelija. Hieman pienempi osuus asui yhdessä puolison tai lastensa kanssa. Suuri osa vangeista siis oli työn ja perhe-elämän ulkopuolella, monelta puuttui myös vakituinen asuinpaikka.
– Kolme vuotta vankeuden jälkeen tilanne oli lähes samanlainen tai hieman heikompi. Vankien sosiaalinen huono-osaisuus ja tarve erilaisille tukitoimille on siis käynnistynyt jo pitkälti ennen vankeutta.
Vankien tilannetta tulisikin tutkia elämänkaarinäkökulmasta, ja huomioida myös vankeutta edeltänyt aika.
– Keskimäärin voidaan sanoa, että päihdeongelmat, asunnottomuus, toimeentulo- ja velkaongelmat sekä ulkopuolisuus työn, opiskelun ja perhe-elämän kaltaisista instituutioista ovat todella yleisiä kokemuksia vapautuvien vankien keskuudessa. Vangeilla on myös todettu paljon somaattisia ja psyykkisiä sairauksia, Suonpää kertoo.
Hän lisää, että huomattavan moni vanki myös juuttuu rikosuralle.
– Aiemmassa tutkimuksessa on havaittu, että yli puolet vangeista saa uuden rikostuomion vankeutta seuraavina vuosina. Meidän aineistossamme lähes kolme neljästä vangista teki uuden rikoksen kolmen vuoden seurannan aikana. Vangeille siis kasautuu monenlaista huono-osaisuutta ja rikosuralta luopumisessa tarvitaan laaja-alaista yhteiskunnan ja läheisten tukea.
Kirja tarjoaa tuoretta tietoa kenelle tahansa vankien hyvinvoinnista kiinnostuneelle, esimerkiksi oikeus- ja yhteiskuntatieteiden tutkijoille ja opiskelijoille sekä rikosseuraamusalalla työskenteleville ammattilaisille.
– Myös ylipäänsä suomalaisesta huono-osaisuudesta kiinnostuneiden lukijoiden, esimerkiksi toimittajien, kannattaa tutustua kirjaan, koska vangeille kasautuu monenlaisia huono-osaisuuden kokemuksia, Karoliina Suonpää kertoo.
Suhteet lapsiin ”läheisiä, etäisiä, horjuvia ja katkenneita”
Kirjan osassa ”Lapsisuhteet vankien elämässä” Tampereen yliopiston sosiaalityön yliopistonlehtori Rosi Enroos perehtyy vanhemmuuteen.
– Vankila tarjoaa mahdollisuuksia lapsisuhteiden ylläpitoon ja lähentämiseksi, esimerkiksi perhetapaamiset ja päihteettömyys auttavat. Joskus jopa paremmin kuin elämä vapaudessa, Enroos sanoo.
Artikkelissa tarkastellaan ensimmäistä kertaa Suomessa systemaattisesti vankien suhteita lapsiinsa heidän omasta näkökulmastaan.
– Vangit kuvaavat suhteita lapsiinsa läheisinä, etäisinä, horjuvina ja katkenneina. Artikkeli alleviivaa sitä, etteivät vankienkaan perhesuhteet ole staattisia suhteita, vaan suhteet lapsiin voivat muuttua elämänkulussa monista syistä.
Vankeuden lisäksi erityisesti päihdeongelmat ja rikokset, lapsen asuinpaikka sekä suhde lapsen toiseen vanhempaan vaikuttavat siihen, millaiseksi suhde vankilassa olevan vanhemman ja hänen lapsensa välillä muodostuu.
– Toisaalta pitkän tuomion aikana lapsi voi kasvaa aikuiseksi ja jäädä tuomitulle kokonaan vieraaksi. Analyysin pohjalta lastensuojelun sijoittamien lasten ja vankilassa olevien vanhempien yhteydenpitokysymykset näyttäytyvät erityisen hankalina.
Enroos lisää, että jatkossa on tärkeää tuottaa edelleen perustietoa vankien lapsista sekä tutkia vankien lasten kokemuksia kysymällä perhe-elämästä lapsilta itseltään.
Artikkeli on tehty Rikosseuraamuslaitoksen rahoittamassa tutkimusprojektissa ja pohjautuu Enroosin reilu kymmenen vuotta sitten alkaneeseen tutkimustyöhön vankien perhesuhteiden parissa. Enroosin vankien vanhemmuutta ja perhesuhteita käsittelevä väitöskirja valmistui vuonna 2015.
– Tutkimuksia tehdessäni ymmärsin, miten vähän vankien perhe-elämää ja perhesuhteita on Suomessa tutkittu ja miten vähän niistä tiedetään. Ei siis edelleenkään tiedetä tarkasti miten montaa lasta vanhemman vankeus vuosittain Suomessa koskettaa.
Uutuusteos avaa vankilaa ja vankien sosiaalisia suhteita monista eri näkökulmista. Vankila suljettuna instituutiona tulee näkyväksi uusin monimuotoisin tavoin kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.
”Vangit eivät ole yhtenäinen ryhmä”
Vankilat ovat suljettuja ja läpinäkymättömiä yhteisöjä. Varsin vähän muurien ulkopuolella tiedetään, miten vankiloiden arki rakentuu, miten vangit suhteutuvat toisiinsa ja miten he voivat. Heidän elämäänsä liittyy monia perusteettomia ennakkoluuloja sekä hyvässä että pahassa. Suomalainen vanki – Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa pyrkii purkamaan näitä ennakkoluuloja.
– Elämästä vankilan muurien sisällä on erilaisia näkemyksiä. Käsillä oleva kirja on kattava kuvaus vankien elämänlaadusta ja arjen rakenteista, Sakari Kainulainen sanoo.
– Suomalaisten vankien elämänlaatu on selkeästi muuta väestöä alhaisempi, mutta toisaalta myös vankien välillä on suuria eroja: heidän asemansa vankilan hierarkiassa sekä näkemykset muun muassa luottamuksesta, sosiaalisista suhteista, yksinäisyydestä ja osallisuudesta vaihtelevat merkittävästi. Vangit eivät siis ole yhtenäinen ryhmä, vaan muurien sisällä on monenlaista elämää.
Kirjan artikkelit väistävät yleistyksiä ja kertovat vankien moninaisista kokemuksista.
– Valtaosalla vangeista on kokemuksia väkivallasta ja turvattomuudesta. Reilusti yli puolet vangeista pitää kuitenkin vankilaa turvallisena paikkana. Tämä ei vastaa mielikuvaa vankiloista vaarallisina paikkoina, Kainulainen sanoo.
Kirjan toimittajat ovat tehneet vuosien ajan yhteistyötä huono-osaisuuden notkelmiin sijoittuvien väestöryhmien tutkimisessa. Kainulaisen ja Saaren tutkimukset ovat kohdistuneet leipäjonojen asiakkaisiin, suonensisäisten huumeiden käyttäjiin, asunnottomiin ja ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta kärsiviin. ”Nyt oli vankien vuoro.”
Teos soveltuu vankiloista ja elämänlaadusta kiinnostuneille. Kainulainen suosittaa kirjaa erityisesti palveluiden kehittäjille, oppilaitoksille ja päätöksentekijöille.
Juho Saari on sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Tampereen yliopistossa. Sakari Kainulainen toimii asiantuntijana Diakonia-ammattikorkeakoulussa.
Sakari Kainulainen & Juho Saari (toim.) Suomalainen vanki – Arjen rakenteet ja elämänlaatu vankilassa. Vastapaino 2021, 318 s.
